Omistajuus on moniulotteisuutensa vuoksi hankala teema – se on oikeus, tunne, kulttuuri, pääoma, ammatti tai status. Se on myös osaamista, taito, jonka pystyy hankkimaan. Tuo osaamisnäkökulma on erityisesti esillä omistajanvaihdosten edistämisessä. Huolena on, että suomalainen omistaja ei osaa omistaa ja eikä sen vuoksi ole kovin aktiivinen.
Aktiivinen omistaja olisi hyvä tavoite. Aktiivinen omistaja tuntee omistuksensa ja haluaa olla omistaja. Hän kehittää omistuksiaan pitkäjänteisesti ja on sitoutunut yrityksen kehittämiseen ja sen kautta valmis kasvattamaan pääomapanostaan yritykseen. Kehittämistyössään aktiivinen omistaja tuntee erilaiset omistajuuden muodot ja mahdollisuudet ja käyttää niitä monipuolisesti rakentaessaan omistusportfoliotaan. Edelleen hän toteuttaa tarvittaessa erilaisia omistus- ja yritysjärjestelyjä muuttaakseen omistamiensa yritysten kokoonpanoa tai muuttaakseen omistajajoukon kokoonpanoa. Hän voi myöskin hyödyntää mahdollisuuksiaan yhdistää eri yrityksiä omistus- ja liiketoimintasitein, tuottaa siten synergiaa liiketoimintaan ja kasvattaa yritysten arvoa. Aktiivinen omistaja hallitsee vaikuttamisen keinot ja osaa hyödyntää erilaisia vaikutuskanavia saadakseen omistajatahtonsa kuuluville. Tarvittaessa hän hakee neuvoja ja ratkaisuja alan asiantuntijoilta omistusratkaisuissaan.
Aktiivisen omistajan kuvaus näyttää korkeaa osaamista vaativalta työltä. Jos aktiivisen omistajan profiili olisi kovin yleinen, omistajanvaihdospalveluidenkin profiili olisi väistämättä erilainen. Sen sijaan tällä hetkellä omistajanvaihdosten ja omistajanvaihdospalvelujen edistäminen on merkittävältä osalta omistajanvaihdosmarkkinan luomista. Markkina useimmiten ymmärretään tilanteeksi, jossa myyjät ja ostajat kohtaavat. Omistajanvaihdosten osalta tuossa onkin kolme suurta ongelmaa: Myyjien hakeutuminen markkinalle ja ostajien löytäminen markkinalle sekä kohtaanto-ongelma – miten he voisivat tulla toisistaan tietoisiksi ja käydä tehokkaasti kauppaa?
Ne kitkatekijät omistajanvaihdosmarkkinassa liittyvät olennaisilta osiltaan omistamisen osaamiseen ja siihen, että nämä toimijat eivät ole toimissaan kovin aktiivisia. Siten myyjäpuolen omistajia pitää herätellä huomaamaan myyntimahdollisuus, heitä täytyy auttaa laittamaan yrityksensä myyntikuntoon, he tarvitsevat apua yrityksensä hinnoittelussa ja erityistä tukea yrityskauppaneuvotteluissa ja kaupan solmimiseen liittyvissä yksityiskohdissa.
Toisaalta ostajia koskee vastaavanlaiset hidasteet: potentiaaliset ostajat eivät ole havainneet yritysostoon liittyviä mahdollisuuksia eivätkä he osaa tuoda julki kiinnostustaan yritysostoon. Edelleen ostajat eivät osaa toimia yrityskauppatilanteessa ja lopuksi on epäilyksiä, josko ostajat osaavat ottaa ostamaansa yrityksen haltuun ja ohjata sitä kehittymään.
Näihin ongelmiin omistajanvaihdospalvelut ovat vastaamassa – ne kompensoivat omistajan osaamispuutteita ja siten luovat perusedellytyksiä tehokkaalle omistajanvaihdokselle. Omistajaosaamisen nosto jää kuitenkin väistämättä muille tehtäväksi. Uudenlaiset koulutusmallit kuten jatkajakoulut vastaavat tähän tarpeeseen – koulutuksen kautta omistajilla tai sellaisiksi aikovilla olisi jo perusasiat hallussa. On luultavaa, että nämä koulutusmallit eivät riitä – meidän pitäisi saada omistajuuteen liittyvät teemat osaksi liiketalouden koulutusta pysyvämmin. Voisiko jokainen ekonomi tai tradenomi saada perustaidot jo opiskellessaan? Ehkäpä omistajanvaihdospalvelut voisivat silloin kehittyä kohti omistajanvaihdosten erityistehtäviä?
Timo Pihkala
professori, LUT-yliopisto
Aktiivinen omistaja olisi hyvä tavoite. Aktiivinen omistaja tuntee omistuksensa ja haluaa olla omistaja. Hän kehittää omistuksiaan pitkäjänteisesti ja on sitoutunut yrityksen kehittämiseen ja sen kautta valmis kasvattamaan pääomapanostaan yritykseen. Kehittämistyössään aktiivinen omistaja tuntee erilaiset omistajuuden muodot ja mahdollisuudet ja käyttää niitä monipuolisesti rakentaessaan omistusportfoliotaan. Edelleen hän toteuttaa tarvittaessa erilaisia omistus- ja yritysjärjestelyjä muuttaakseen omistamiensa yritysten kokoonpanoa tai muuttaakseen omistajajoukon kokoonpanoa. Hän voi myöskin hyödyntää mahdollisuuksiaan yhdistää eri yrityksiä omistus- ja liiketoimintasitein, tuottaa siten synergiaa liiketoimintaan ja kasvattaa yritysten arvoa. Aktiivinen omistaja hallitsee vaikuttamisen keinot ja osaa hyödyntää erilaisia vaikutuskanavia saadakseen omistajatahtonsa kuuluville. Tarvittaessa hän hakee neuvoja ja ratkaisuja alan asiantuntijoilta omistusratkaisuissaan.
Aktiivisen omistajan kuvaus näyttää korkeaa osaamista vaativalta työltä. Jos aktiivisen omistajan profiili olisi kovin yleinen, omistajanvaihdospalveluidenkin profiili olisi väistämättä erilainen. Sen sijaan tällä hetkellä omistajanvaihdosten ja omistajanvaihdospalvelujen edistäminen on merkittävältä osalta omistajanvaihdosmarkkinan luomista. Markkina useimmiten ymmärretään tilanteeksi, jossa myyjät ja ostajat kohtaavat. Omistajanvaihdosten osalta tuossa onkin kolme suurta ongelmaa: Myyjien hakeutuminen markkinalle ja ostajien löytäminen markkinalle sekä kohtaanto-ongelma – miten he voisivat tulla toisistaan tietoisiksi ja käydä tehokkaasti kauppaa?
Ne kitkatekijät omistajanvaihdosmarkkinassa liittyvät olennaisilta osiltaan omistamisen osaamiseen ja siihen, että nämä toimijat eivät ole toimissaan kovin aktiivisia. Siten myyjäpuolen omistajia pitää herätellä huomaamaan myyntimahdollisuus, heitä täytyy auttaa laittamaan yrityksensä myyntikuntoon, he tarvitsevat apua yrityksensä hinnoittelussa ja erityistä tukea yrityskauppaneuvotteluissa ja kaupan solmimiseen liittyvissä yksityiskohdissa.
Toisaalta ostajia koskee vastaavanlaiset hidasteet: potentiaaliset ostajat eivät ole havainneet yritysostoon liittyviä mahdollisuuksia eivätkä he osaa tuoda julki kiinnostustaan yritysostoon. Edelleen ostajat eivät osaa toimia yrityskauppatilanteessa ja lopuksi on epäilyksiä, josko ostajat osaavat ottaa ostamaansa yrityksen haltuun ja ohjata sitä kehittymään.
Näihin ongelmiin omistajanvaihdospalvelut ovat vastaamassa – ne kompensoivat omistajan osaamispuutteita ja siten luovat perusedellytyksiä tehokkaalle omistajanvaihdokselle. Omistajaosaamisen nosto jää kuitenkin väistämättä muille tehtäväksi. Uudenlaiset koulutusmallit kuten jatkajakoulut vastaavat tähän tarpeeseen – koulutuksen kautta omistajilla tai sellaisiksi aikovilla olisi jo perusasiat hallussa. On luultavaa, että nämä koulutusmallit eivät riitä – meidän pitäisi saada omistajuuteen liittyvät teemat osaksi liiketalouden koulutusta pysyvämmin. Voisiko jokainen ekonomi tai tradenomi saada perustaidot jo opiskellessaan? Ehkäpä omistajanvaihdospalvelut voisivat silloin kehittyä kohti omistajanvaihdosten erityistehtäviä?
Timo Pihkala
professori, LUT-yliopisto
Kirjoitus julkaistu alunperin Omistajanvaihdosfoorumissa, www.ov-foorumi.fi
Omistajanvaihdosfoorumin tavoitteena on yrityskauppojen ja sukupolvenvaihdosten vauhdittaminen. Hankkeen rahoittajina ovat työ- ja elinkeinoministeriö sekä Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Suomen Yrittäjät, Finnvera, Business Finland, Perheyritysten liitto, Nordea, Suomen uusyrityskeskukset ja Suomen Yrityskaupat. Ov-foorumissa ovat mukana myös SEKES, Suomen Yrityskummit ja Seinäjoen ammattikorkeakoulu ja Lappeenrannan Teknillinen Yliopisto.
